Ravintolatupakointi ja roskapoliitikot

Ravintolatupakoinnin kieltävä laki on tyypillinen esimerkki demokratiamme yhdestä vajauksesta. Nimittäin siitä, että yhteistä hyvää tavoitellessa tietyt eturyhmät tuppaavat ajamaan lopulta omaa hyväänsä. Yhdysvalloissa tiettyjen eturyhmien ansioista junaliikenne muuttui rankasti säädellyksi. Sen seurauksena junaliikenne muuttui tehottomammaksi. Ilman eturyhmien painostusta se olisi innovatiininen ja matkustajia palveleva. Washington on malliesimerkki eturyhmäpelleilystä: yhdessä suuressa rakennuksessa eräät virkamiehet työskentelevät täysipäiväisesti yrittäen kehittää ja toteuttaa suunnitelmia tupakoinnin lopettamiseksi. Kilometrien päässä on toinen rakennus, jossa taasen sadat ajavat läpi tukirahoitusta tupakanviljelijöille.

Milton Friedmanin kirjoittama tekstikatkelma selittää oleellisemman demokratian yhdestä heikkoudesta: "Sekä vallan hajautuksen, että keskenään ristiriitaisten hallituksen toimintojen juuret ovat yksityiskohtaisia ja rajattua aluetta koskevia lakeja säätämällä toimivan demokraattisen järjestelmän poliittisissa realiteeteissä. Tälläisellä järjestelmällä on taipumus antaa kohtuuttomasti poliittista valtaa suppeiden yhteisten etujen pohjalle syntyneille pienryhmille, taipumus antaa suurempi paino hallituksen toimenpiteiden helposti havaittaville, suoranaisille ja välittömästi toteutuville vaikutuksille kuin niiden mahdollisesti paljon tärkeämmille näkymättömille, epäsuorille ja toteutuakseen aikaan vaativille seurauksille, ja tapumus panna liikkeelle prosessi, joka uhraa yhteiden palvellakseen suppean eturyhmän etua eikä päinvastoin. Ikäänkuin politiikan näkymätön käsi ohjaisi asioita päinvastaiseen suuntaan kuin Adam Smithin näkymätön käsi. Politiikan näkymätön käsi ohjaa yksilöt, jotka haluaisivat edistää yleistä etua, ajamaan yksittäisten eturyhmien etuja, jota heillä ei ole aikomustakaan edistää."

Ravintolatupakointilaki on tyypillisimmillään tälläinen höyrypäiden ehdotus. Enemmistö koittaa väkivalloin pakottaa kahvilanomistajia rajoittamaan oman omaisuutensa vapaata käyttämistä. Lakiehdotus on totalitaarinen ja yksilönvapauksien vastainen. Julkisella vallalla ei pitäisi olla oikeutta edes tehdä tuollaisia lakeja. Ihmisten pitäisi nousta barrikaadeille ja kaataa tuollainen roskahallitus. Nykyään ihmiset näemmä arvostavat entistä enemmän väkivaltaista käytöstä ilmiantelemalla tietyn vähemmistön edustajien tapoja. Samanlaista kuin jotkut vajaat soittivat pari vuosikymmentä sitten "pari" soittoa Gestapolle, KGP:lle tai peräti ajatuspoliisille. George Orwell varmasti kääntyisi haudassaan kuulessaan nykymaailman menosta.

Jos tupakansavu häiritsee, terveysfasisti etsiköön itselleen toisen kantaravintolan. Omistaja määrittäköön itse, minkälainen tapakulttuuri omassa ravintolassaan on, kunhan se ei riko kenenkään vapautta. Tuki tupakoinnilla on vaikutusta kolmansiin osapuoliin ja sellaista kutsutaan markkinoiden epäonnistumiseksi. (ulkoiset vaikutukset, joista ei kannata vaatia kyseisiltä ihmisiltä korvausta tai maksua, ovat markkinoiden epäonnistumisia; kolmansiin osapuoliin kohdistuu ei-vapaaehtoinen vaihdanta) Jos yksityisten osapuolten on vaikea tunnistaa aiheutettua kustannuksia tai hyötyjä, on myös hallitukselle vaikeaa oikaista tilanne. Siksi hallituksen ratkaissut saattavat pahentaa ongelmia: aiheuttamalla kustannuksia viattomille kolmansille osapuolille tai hyödyttämällä sivustaseuraajia, byrokraattipoliitikkoja ja terveysfasisteja.

Hallitusta ei pidä kuitenkaan demonisoida markkinoiden epäonnistumisiin puuttumisessa loputtomiin, sillä on olemassa tälläisiä tuntuvasti kolmansille osapuolille vaarallisia ilmiöitä. Tupakansavu sekä fosiiliset jätteet ilmassa aiheuttanevat epäsuorasti tuhansia kuolemantapauksia ja voidaan ajatella, että se antaa tiettyjä oikeutuksia valtiolle. Yhtenä puuttumisvaihtoehtona voisi olla eräänlaiset haittaverot saastuttamiselle.