Politiikasta.

Eduskuntavaalit ovat kukoistuksissaan. Kaikkialla Suomessa sadat ehdokkaat tyrkyttävät puolueensa ideologiaa kouluissa, työpaikoille, ulkona, ostoskeskuksissa ja hikisissä vaalitilaisuuksissa. Ei olla kaukana amerikkalaisesta lokavaalikampanjoinnista demarien esittäessä televisiossa stereotyyppistä mainosta työntekijöitään kiroavasta tehtaanomistajasta sikari suussa (Itse asiassa yritysten omistajien suurin intressi on säännellyt markkinat eli demarien politiikka) ja Kokoomuksen suunnitellessa jotain älyllisempää. Nyt on otollinen hetki jatkaa Mikko Ellilän jalanjäljissä ja osoittaa argumentaatiolla peliplaneettalaisten virheellisiä käsityksiä.

Ensimmäiseksi julkisen nöyryytyksen kohteeksi näytöslavalle astuu TRP kommentillaan: "Sen sijaan todella hyviin tuottoihin yltävien yritysten irtsanomiset ovat täydellistä piittaamattomuutta: esimerkkinä Nokia. Näin ollen raha pyrkii kasautumaan sinne, missä sitä jo ennestään" Yritykset riistävät työntekijöitään!

Ensinnäkin riistäminen on sanana absurdia yrityksien kohdalla. Luonnonoikeudelliselta kannalta työntekijät sopimusvapauden turvin myyvät sekä henkistä että fysikaalista pääomaansa saadakseen vastineeksi riihikuivaa valuuttaa. Riistämisessä sikaripomot haulikoiden kanssa jahtaisivat työntekijöitä pakkotyöhön väkivaltaisesti kuin neekeriorjia tupakkapelloille konsanaan. Lisäksi suhteellisen dynaamisilla työmarkkinoilla kilpajuoksu on kohti huippua yrityksien tarjoessa ammattitaitoisille työntekijöille entistä enemmän etuja ja palkkaa.

Irtisanomisten vastustamisen takana on aina hyvä syy. Yritykset pyrkivät poistamaan pöhöttymiä, jotteivat tappiollisen toiminnan seurauksena irtisanomiset eivät enää kasaudu, joka purkautuu matalasuhdanteissa. Suhteellisen vapaa yrityssäädäntö täten hyödyttää työtätekeviä. Kiitos populistien, vasemmistopoliitikoiden ja keynesiläiselta muistuttavan talouspolitiikan ansiosta iltapäivälehdet pääsevät kauhistelemaan irtisanotun perheenisän haulikkosurmia ja talvipakkasilla roskiksissa elävien pummien arkea.

Sosialismikiihkossaan innokkaimmat menevät parjaamaan osakkeenomistajia voittojen haalimisesta. Ensinnäkin jokaisella on oikeus rikastua omalla yrityksellään ja lisäksi osingot riippuvat pääomasta. Kun pääomaa kertyy liikaa yritykseen, siirretään tämä osakkeenomistajille, jotka kykenevät siirtämään varallisuutensa pääomaa tarvitsevalle yhtiön kukalle, jonka puhkeaminen kukkaan kerryttää hyvinvointia. Osinkojen lisääntyminen on myös erinomainen merkki siitä, että yritysjohtajat hoitavat tehtäviään, eivätkä kasvata yritysimperiumeja, jotka romahtavat suuren kuplan puhki mennessä. (80-luvun lopun kupla, josta edelleen kärsimme) Toki tehottomuuksia syntyy valtionyrityksien takia vielä pitkään.

Summa summarum: Valtion ja peliplaneettalaisten mietteet yrityksien irtisanomisten moraalittomuudesta ovat virheellisiä ja äärimmäisen tuhoisia. Mitä vapaammin markkinatalous toimii, sen tehokkaammin elintaso kasvaa ja syrjäytyminen vähenee. Ei piittaamattomuutta, sitä vastoin kestävää kehitystä fraasisanoin kuvailtuna.

Varallisuus ei edelleenkään kasaudu, vaan dynaamisuuden takia jakautuu köyhimmille ja rikkaille. A.T Kearney ja Foreign Policyn puolivalmiin "globalisaatioindeksin" mukaan kaikista globalisoituneimmat valtiot ovat varallisuudeltaan tasaisemmin jakautuneita. Näissähän tunnetusti omistusoikeus on tarkoin suojeltu, protektionismi on minimissään ja talous on suuntautunut kansainvälisiin markkinoihin. Poliittiset eturyhmät eivät voi jakaa monopolioikeuksia sikarisilintereille, jotka kerryttävät tuotantovälineillä saamaansa omaisuutta köyhien kustannuksella.

Ex-Homer, kaksitoistavuotias pikkupentu huvittavasta avatarkuvasta, kehnosta kieliopista ja nimimerkistä päätellen edustaa kieltämättä erinomaisesti esikuvaansa, Homer Simpsonia, epäloogisuudessaan: "keino pistää kampoihin epähumaanille uusliberalistiselle talousmahdille on mahdollisimman laaja poliittinen yhdentyminen."

Argumentaatiovirheenä tunnetaan olkinuken tekeminen. Vasta-argumentoijan kannattamista väitteistä tehdään keinotekoinen karikatyyri, uusliberalismi, johon on sisälletty ilmiöitä, jotka ovat kaukana liberalistisuudesta, sitä vastaan hyökätään raivoisasti ja voittajat juhlivat triumfissaan. En tosin pysty allekirjoittamaan kirjoittajan pentumaisuutta ja olkinukkea, sillä uusliberalismin monimerkityksellisyyden takia kirjoittaja on saattanut leikkiä ironiallaan.

Tosiasiallisesti liberalismi on humaania ja poliittinen keskittäminen johtaa Neuvostoliiton kaltaisiin totalitaarisiin Mordorin linnoihin. Empiiriset havainnot todistavat liberalismin parantavan kiistatta mm. elintasoa, tasa-arvoa (sekä taloudellista että poliittista), poliittisia vapauksia ja miljoonia muita elintasosta johdettavia hyveitä ympäristöstä alkaen. (Parantuneen elintason seurauksena huomio kiinnittyy ympäristöön, ja se alkaa parantua.) Suosittelen tutustumaan Globaalin Kapitalismin puolustukseen.

Lopuksi esitän hienon lainauksen: Capitalism has created the highest standard of living ever known on earth. The evidence is incontrovertible. The contrast between West and East Berlin is the latest demonstration, like a laboratory experiment for all to see. Yet those who are loudest in proclaiming their desire to eliminate poverty are loudest in denouncing capitalism. Man's well-being is not their goal. – Ayn Rand, Theory and Practice