Peliplaneetassa Wiba89 niminen henkilö kysyi erään aika paljon ihmetystä herättävän kysymyksen: "Miksi koko maailma ei ole liberaali - "vapaa" kerta se on näin yksinkertaista? Outoa" Annan tähän paradoksaaliseen kysymykseen selkeän vastauksen.
Tämän kysymyksen vastauksen juuret ulottuvat kauas historiaan. 1800-luvun liberalistisessa maailmassa adjektiivin kuvauksen mukaisesti harjoitettiin vapaata kauppapolitiikkaa, individualistinen sekä sitä myötä liberalistinen henki oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Tämän kehityksen lähtökohtana oli kaupan asteittainen kasvaminen, minkä seurauksena jäykästi organisoitu hierarkkinen järjestelmä muttui askel askeelta sellaiseksi, jossa ihmisten valinnanvapaus kasvoi. Konkreettisesti liberalistinen ajattelu levisi Pohjois-Italian kauppakaupungeista länteen ja pohjoiseen. Alankomaissa ja Britanniassa liberalistinen ajattelu kypsyi yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän perustaksi ja sieltä se levisi 1700-luvulla ympäri maailman.
Mitä seurasi tälläisestä räjähdysmäisestä kehityksestä? Ehkä hyvä keino lähteä selvittämään tähän vastaukseen kysymystä on tieteen valtava kasvu. Toki ennenkin tehtiin hienoja mekaanisia mestarinäytteitä, mutta niitä ei saatu teolliseen käyttöön vapauden ja kannusteen puuttuessa. Tiedonjano tukahdutettiin yhteisön vallitsevilla moraalikäsityksillä. Vasta elinkeinovapauden jälkeen dominopalikkamaisesti tiede edistynyt jättiharpauksin. Kun katsoo ulos ikkunasta, näkee liberalistisen maailmankatsomuksen aiheuttamat johdannaiset.
Elintaso kohosi räjähdysmäisesti. Ennen ihmiset Euroopassa asuivat suorastaan absoluuttisessa sekä kroonisessä aliravitsemuksessa. Demokratiaa ja jokaiselle ihmisluokalle kuuluvia yksilönvapauksia ei käytännössä ollut olemassa. Vasta entistä liberalistisemman maailmankatsomuksen aikakaudella ne alkoivat todenteolla levitä ympäri maailmaa (Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus). Nykyään niitä pidetään itsestäänselvyyksinä.
Minulla ei ole käsitystä mistään suuremmasta paradoksaalisuudesta ja ironisuudesta kuin se, että tämä kehitys meinasi tappaa lopulta itse itsensä. Ihmiset rupesivat luulemaan selviöinä aineellista kehitystä. Alettiin kiinnittää huomiota jäljelle jääneisiin ikäviin epäkohtiin ja monet menivät tuomitsemaan tulen, koska siitä eräät saattoivat saada palovammoja ja veden, koska siihen voi upota. Perusperiaatteet, jotka mahdollistivat helvetillisen voimakkaan kehityksen, unohtuivat unholaan. Ne nähtiin pikemminkin esteinä, kun luultiin, että järjestelemällä yhteiskunta uudelleen, pystyttäisiin parempaan kehitykseen.
Liberalisteihin ruvettiin suhtautumaan negatiivisesti. Nehän kuin fundamentalisteina pitivät liberalismin perusperiaatteita ehdottomina sääntöinä. Liberalistit joutuivat jatkuvasti nousemaan "positiivisina" pidettyjä ehdotuksia (julkinen sosiaalijärjestelmä, minimipalkat, ammattiyhdistyksien vallan salliminen valtiollisesti ja niin edelleen) vastaan, koska ne tuhosivat vapauden asteittaista kehitystä. Liberalistit eivät voinneet tarjota muuta, kuten sosialistit maan ja taivaan, osallisuuden vapauden luomasta kehityksestä.
Kun sivilisaatiomme kukoistuksen mahdollistaneet vapauteen liittyvät perusperiaatteet unohdettiin, sosialistinen kasvu pystyi näin ruokkimaan itse itseään. Yhdysvaltojen suuren pärssiromahduksen syyksi väitetään usein markkinatalouden epäonnistumista, vaikka syynä on valtion taloudellinen politiikka. 30-luvun aikoihin sosialistiset populistit pystyivät epäkohtien lisääntyessä (tehoton julkinen terveydenhuolto, jonka syynä se itse) syyttämään valheellisesti markkinoita. Ei ihme, että suuren pärssiromahduksen jälkeen Yhdysvallat oli sosialistisempi kuin koskaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment